Virpin ja Rikun häitä vietettiin elokuun ehkä lämpimimpänä kesäiltana, mitä olla saattoi. Pieniä sateita ropisi silloin tällöin, mutta kaikista kesän sateisista päivistä huolimatta saatiin jälleen päivä, joka vain parani loppua kohden!  Virpin ja Rikun kanssa tavattiin noin kuukautta ennen hääpäivää suunnittelemaan juhlapäivän kulkua. Jo siinä sain huomata hääparin rennon asenteen tulevaan, sillä vaikka moni asia olikin hääpäivän tiimoilta auki, niin se ei haitannut paria lainkaan – tiesin siis odottaa leppoisaa hääpäivää, ilman turhia hötkyilyjä 🙂 Potrettikuviin saatiin napattua tosi lyhyt kuvausaika juuri ennen kirkkoa, joka sekin pikkuisen kutistui siinä sulhasta odotellessa. Tämä tietysti itseäni hiukkasen mietitytti, sillä molemmat kertoivat olevansa kameran edessä aikamoisia jännittäjiä eikä se ollut oikein luontevaa hommaa. Siinä nopeasti pyöräytinkin varasuunnitelman, joka onneksi saatiin toteutettua myöhemmin illalla. Muutamat potretiti napattiin kirkon ympäristössä ja sitten alkoinkin olla jo H- hetki!

Vihkiminen tapahtui Kerimäen Tuomiokirkossa, joka on yksi kauneimmista kirkoista täällä päin. Mikäli hääparia tilanne jännitti, niin se ei kyllä näkynyt päälle päin: molemmat olivat yhtä hymyä koko tilaisuuden käsistä toisiaan tiukasti pitäen. Vihkitilaisuuden jälleen matka jatkui kohti Linnansaaren kansallispuiston läheisyydessä sijaitsevaa WillaNuttua, jossa itse juhlat vietettiin. Matkalla satoi melkosen kovastikin ja ukkonenkin välillä jyrähteli, mutta niin vain kävi, että aurinko alkoi paistamaan illan mittaan! Näin jälkikäteen muistellessa on todella vaikea valita niitä kuvia, joita teille tästä päivästä haluaisin jakaa: päivään mahtui paljon ihania hetkiä, pieniä yksityiskohtia sekä puheita ja tansseja, joita ei mitenkään saa mahdutettua pieneen kirjoitukseen. Koetin valita teille sieltä täältä palasia kertomaan päivästä ja sen tunnelmasta, joten olkaatte hyvä:

 

Ennen kirkkoa varattu potrettiaika taisi kutistua noin 20 minuuttiin, joten houkuttelin Virpin ja Rikun myöhemmin illalla uudestaan kuvauksiin. Onneksi päivän aikataulu oli sen verran löyhä, että ruokailun ja kahvien jälkeen saatiin napattua aikaa, joka olikin todella hyvä ratkaisu! Tässä vaiheessa päivää ei nimittäin enää näkynyt eikä tuntunut minkäänlaista jännitystä kameran edessä vaan pahin jännitys oli jo kaikonnut! Napattiin viereisellä viljapellolla ja metsänlaidassa muutamia potretteja lisää ja saatiinkin oikein onnistuneita kuvia aikaiseksi – kannatti odottaa 🙂

Itselleni jäi päälimmäisenä päivästä mieleen nauru ja ilo, se miten Virpin ja Rikun vanhemmatkin ja koko hääväki nauroi, tanssi, juhli sekä nautti päivästä. Vaikka varsinaista ohjelmaa ei oltukaan järjestetty päivälle niin mitään en jäänyt itse kaipaamaan päivästä ( pikkuisen houkuttelin morsianta tosin kimpunheittoon yhteiskuvan jälkeen portailta, sen verran myönnettäköön 😉 ): jokaiselle hetkelle oli varattu aikansa, päivä oli rento ja kiireetön ja sekaan mahtui muutama yllätyspuhekin. Sulhasen hyvä ystävä piti niin mahtavan puheen ettei tosikaan! Ja vaikka me suomalaiset jännitetään niitä puheiden pitämisiä niin ne ovat todellakin häiden parhaimpia hetkiä. Puheen pitäjä oli tuntenut sulhasen pienestä saakka, joten tarinaa riitti yhteisistä lapsuusvuosista ja harrastuksista aina yhteisiin lomamatkoihin ja siihen, kuinka se hääpari oiken tapasikaan. Varmasti jokaiselle vieraalle jäi tästä ihana muisto, joka toi ison henkilökohtaisen lisän hääpäivään ja avasin hääparin elämää meille muille syvällisemmin. Nämä tälläiset jutut ovat ainakin itsestäni melkeimpä tärkeimpiä juttuja häissä, sillä puheissa aina huokuu tunnetta ja niitä hauskoja juttuja, jotka saavat koko hääväen nauramaan – ja siitähän häissä on kyse: tunnelmasta siinä hetkessä. Virpin ja Rikun häissä sitä riitti, koko päivän.